HORNA

Hiidentorni Kun Lyömme Jumalan Kodin Liekkeihin Kun lyömme jumalan kodin liekkeihin roihuaa hyvyys tuhkaksi tulessa. Merkki Jumalan, kuten myös teidän uskonne, kuolemasta. Mielenne on tyhjä, täynnä tuhkaa. Kristus on poissa. Raiskaamme Neitsyt Marian, seivästämme Äitinne tulenhehkuisin siemenin. Kylvämme häneen kuoleman joka on yllenne syntyvä. Teemme maan allanne hedelmättömäksi, kylmää hohkaavaksi ja mustaksi. Katsokaa, liekit lyövät taivaalle, Kansanne Isä mädäntyy autioon paratiisiinsa. Tappakaa itsenne! Me tuomme teille ikuisen kuoleman, me tuomme teille lopun. Teitä ei kukaan tule ikinä kaipaamaan. Te olette pian poissa, ikuisesti. Uljaan pohjoisen mahdin murskaamina. __________ Hiidentorni Huokuu Usvansa Kolmesta kolme vaelsi sinne minne Hiidentorni huokui usvansa. Kolmesta kolme vaelsi sinne miekkansa mustana huokuen, Kuin tuuli joka ei koskaan uhkunut, Mutta antoi alun lukemattomille myrskyille. He tulisivat olemaan muistetut, He kolme jotka Hänen liekistään olivat iäti. Hiidentorni huokui usvansa, synkän hunnun ylle Hornanmaan. Kolmesta kolme vaelsi sinne missä kotonsa oli ja jonka he aina näkivät, sinne minne Hänen silmänsä näki, Mistä Hänen liekkinsä oli heihin syttynyt. Kuninkaat. He kolme jotka olivat iäti. Peikkoina, karhuina, susina ja hiisinä. ...Hänen liekistään. __________ Ikuisesti Kalpeina Kuoleman Muistolle Yön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden Ja talven myrskyää yli meidän Jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elämän ilossa ja valossa. He, jotka ovat kuolemattomia. Ikuiseen elämään suotuja kuten mekin, Yksi synkkä myrsky Hänen liekistään. Me olemme Hänen pahuutensa sieluja, Musta viikate niittäen elämän ilossa ja valossa. Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, Me saavuimme pois menneestä, Ajasta jonne meidän on kaipuu sillä sieltä sikiää ikuinen kuolema, Tuhansien vuosien kunnian auer. Meidän valtakuntamme... Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hänen poikinaan, kuninkaina. Pohjolan istuimilla. Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme. Teidän verenne on virtaava! Heikon rotunne häpäisemille maille nousee tuli, Hänen liekkinsä mustana roihuten. Liekit nielevät kotinne, elämänkylistä tuhkakyliä... Me ratsastamme yli Kuolemananne. Tuomiopäivän monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina, Ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmässä, Talven tuulissa valittaen keihäiden painona. Me katsomme oli mennessämme, yli korpitantereiden ratsastuksen, Polkuja joita Kuolemanne koristaa, polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa. Niiden varsille elämänhyljänneet luunne ovat kerätyt. Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina. __________ Tappakaa Kristus Syljen sinun kasvoillesi! Ne mädäntykööt! Murskaan sydämesi! Ja kaiken ilon jonka sydämessäsi säilytät! Murskaan toivon ja uskon joka sinussa on! Kuule, sinä kuolet nyt! Aikasi on ohi! Nauran sinulle ja Isällesi! Nauran heikolle kansallesi! Sinä kuolet nyt! Tarinasi on saava päätöksensä! Niin kauan odotin tätä hetkeä, nyt on riemuni suurimmillaan! Sinä kuolit nyt! Kiedoin elämäsi kuoleman vyyhdein ja tukahdutin sen nauraen! Sinä, Kristus, olet nyt kuollut! __________ Sanoista... Pimeyteen Kristitty lapsi! Anna elämäsi minulle! Jätä Jumalan tahraama ruumiisi, unohda ilo ja elämä! Riistä henkesi, tapa itsesi! Samalla surmaat Jumalan ja hänen löyhkäävän henkensä sinussa! Surmaa kuolevainen ruumiisi, älä anna sen enää henkiä elämää! Tule luoksemme, tule Pimeyteen! Minä en lupaa sinulle valheita, jätä harhaanjohtaja, Hän joka kantaa kruunua tappuroiden muttei ikinä tule kuninkaaksi! Tiedä tämä, Kun kätesi vie sinut kuolemaan olet jo lunastanut itsellesi herruuden! Sinulle on valtaistuin vierelläni, hallitse kanssani! Ikuisuus on myös sinulle, lapsi, riistä henkesi! Tule vahvana rinnalleni, Tule loistoon sillä Kuolemassa on kaikki todellinen voima. __________ Hänen Synkkä Myrskynsä Susiyössä saavumme talven mustin siivin kuolema tykönämme, Vanhana ja pelättynä, Sillä kaikki mahti on Kuolemassa. Murheiden, häpäisyn miekkana, Myrskynä Tuomiopäivän ratsastamme synkkänä. Me tuomme lopun sodan, me tuomme Varjon... Nimeä meille ei ole annettu, Sillä siihen sopivat sanat on unohdettu, Ajan tomun hautaamana. Olemme se kaikki mitä pelko, Se kaikki mitä viha ja se kaikki mitä tuho sisällään pitää. Meidät on ennustettu, Antikristus-Armageddon-Tuomiopäivä-Lopunsota, kirjoissa Jotka on heikkojen mielien kautta kirjoitettu Kristuksesta valheina sikinneinä sanoina, pelolla puettuina. Todella, me olemme kuolema joka teille on määrätty, Sotana joka päättää kaiken elämän, Sotana joka tuo Pimeyden ja sotana joka on siis Kuolemanne. Niin on määrätty... Niin on oleva... Uuden ajan järjestys, Saatanan valtakunta. __________ Hornanväki Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, Tulimme kera Tuskan, Nälän, kera Kuoleman. Ja ylle maan piirtyivät kylmyys, Valottomuus ja haihtuva elämä. Teidän aikanne on ohi. Meidän on alussa ja niin on aina oleva. Teidän loppunne tulee aina uudelleen, Teidän on ikuinen kuolema. Me vihaamme teitä, teidän uskoamme! Poljemme teidät maahan, murskaamme heikon rotunne! Niin on aina oleva. Me poltamme Isänne kirkot. Poltamme ne maan tasalle. Hävitämme kristityn "vitsauksen" lopullisesti. Ja katsomme menneeseen, Nautimme tuskanne, nautimme kristityn kuoleman, Nautimme liekkien turman, Kaikki loppunne kauheudet, kaikki ilomme, uudelleen. __________ Sinulle Mätänevä Jehova Viimeisen taistelun olemme käyvä kuoleman myrskyssä... Me murskaamme kristityn elämän, Katsomme mätänevän Jehovan itkevän tuhat haavaa ruumiissaan! Tuhat haavaa tuhannesta naulasta, Myrkyn mustaamasta, kuolemalla tahratusta. Nauramme, katsomme kansanne hukkuvan mätäiseen kyynelmereen. Jehovan sokeista silmistä (virranneeseen)! Yhä he seuraavat sinua, Jehova! Olkoon niin, tappurakruunun kantaja! Kulkekoot he perässäsi ikuiseen kuolemaan! Kulkekoon heikko kansa valheellisuuden tahraamaa polkuasi! He mätänevät laillasi, yksi jälkeen yhden, kaatuen, Hajoten pirstaleiksi löyhkäävää saastaa! Poloiset kristityt, me tapamme teidät, Vaikka joukkonne onkin valtava! Olette niin paljon heikompia, Jehovan mädännäisyyden raatelemia... Kohti Yhdeksän Nousua Örkkivuorilta Kristityn kuoleman myrsky... Ratsut Hänen liekkinsä varjoista allamme lyömme Helmiportin Palvelijat tuhkanmustasta raudasta Taotuilla miekoillamme, Hävittäjän ikivihan siunaamilla. Helmiportin Papiston me saatamme haudan puoleen Kuoleman Ikuisuuden Varjojen opeilla, Julma isku heidän kauloilleen... Örkkivuorilta. Kävimme polkuja Vuortenkansan, Unohdettuja reittejä kivien ja kallion saloissa. Örkkivuorilta. Yhä käy virtana Saatanan mahdin Kauas silmien katseen rajoilta legioonamme. Hiidet susilla ratsastaen, vuorten petojen muassa Peikot julmakatseiset. Tappakaa kristityt! Sotahuutomme. Yhä uudelleen kaikuu tuhatkertaisena yli siintävien laaksojen. Tappakaa kristityt! - Viha mielissämme... Tappakaa kristityt! - ...Synkänmustissa... Tappakaa kristityt! - ...Ilman elämää... Tappakaa kristityt! - ...Ilman valoa... __________ Imperial Devastation Feeble fools, unaware of the terror soon to come. After what is still awaiting, no light will ever be here. Only the stones remember the battles that have been clashed On these moors and fields, as thousand of years ago. The soil drank blood of those unwilling to serve. Still at night I can hear their screams When they fought for glory and might. Steel was bent, and bones were crushed, And still the spirit of war is here. They knew not, That once more a battle so great, so hateful Would be fought upon these barren landscapes, In honour to those who died. For there are (also) creatures Hidden in the (very) darkest places of this realm, Like the demons (hiding) under the (dark) mountains, And the beasts, Waiting to be unleashed from their graves guarded by spirits. These secrets have yet remained in whispers and in tales, But as it has been told. Aeons ago. These creatures, Side by side with the legions of darkness, On a moment seen by the unknown oracles, Will emerge to rise The mighty empire of darkness, The supreme imperial reign of evil. I know not if I shall be here when the Armageddon is to come, But this axe of war in my hand symbolises that I am ready for war. __________ Sword Of Darkness I have bestowed pains in lucid and timeless graveyard harbours by my own sea. One stone was cast in it’s glass waves... Disharmony, infection. I sighed a storm that drowned them. Bare a foot upon my shore illumination. Tombstones... In the calm of the water. Shine of unholy options, mirrored by wintermoon. Choose and I may not... Bare a hand upon my shore illumination. Darkness. Life is not the answer. The hands are rotten. Fool’s reflection, vanish now. I am still the disintegrator. Lucid ultimate pain, dissolver. In the years of brightness Until my hateful victory The garden grew... Withered thoughts and vivid words. Vanish now. I have cast the firemist For those in truth Shan’t bare the illness. We are of His flame. ...The Revelation. __________ White Aura Buried In Ashes Burn, aura blessed in white kingdom whereby angels flied. From thy fall we drink, a light buried now in ashes, benighted. Be them farewelled with an strike of axe For in them lurks the christian hoax From times bygone, (still we had) forgotten how lacks Their morals which now brokes. Burn, home made for him Whom no longer dwell therein Where angels flied, where angels rejoiced. There where the light was raped... By darkness. __________ Sormus Ja Silmä Varjon vihat, Valon surma, Sanoina yhteen saatettiin, Puettiin kuuteen ja yhteen. Sormus. Varjon salat, Valon kuolema, Tekoina yhteen liitettiin, saatettiin yhden tykö. Sormus ja Silmä. Oikea silmä? Poissa, vasemman surunkelmeydessä, Haudattu ikuisesti horisontin taa. Nyt kun aurinko loistaa poissa, Jumala tapetaan. Kahdentoista kaatuminen Varjon mahdille, Merkki Hornan noususta! Kaikkivoipa Pimeys Kuun kasvoilta yllemme lankeaa, Rakkauden lämmön jäänä saamme pirstoa. Ei elämää ihmiselle, Ei iloa heille jotka Häneen luottivat. Kuolema. Sudentaival Synkän Muiston Äärellä Sieraimiini tulvii pyhän veren löyhkä, Hiekasta kuunharmaasta on tullut Tummempaa Nyt yössä... Mustaa Syysaamun auringon noustessa jälleen Kirpeän pakkasen ratsailla, Hengitykseni huuruaa silmissäni... Tuuli vaikeroi - selkääni takoo, Hiekka rannalla paljastuu Syvänpunaiseen värjäytyneenä. Ikuisesti, luulen, monien muistiin Jää tämä aamu vainoamaan... Ruumisröykkiöt kasvavat kuolleista Ristin ja poikien Isänmaan... Ikuisesti, luulen, monien mielissä Viha sumentaa ajatuksen Mutta Sotamme on viisaudesta Päätös veljiemme puolesta. Taistelkaa puolesta synnyinmaan, Äitienne kodin ja turvan takeeksi. Pappi, pastori tai piispa mikälie, Ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa! Luovuttamaan ei pidä meidän, Loppuun asti vie vain yksi tie! Julistamme sodan vastaan kirkkoa, Loppuun asti vie vain yksi tie! Kun avuton piispantytär on ensin Raiskattu, Ja vaikka viimeiset häpäisivätkin Veristä ruumista, Hänen sätkivän ruumiinsa osia Syötetään... Isälleen... Vasta sitten piispa hirtetään Rakkaaseen pihakoivuunsa... Tie vie kohti julmuutta, Synkän muiston äärellä. __________ Sudentaival Ei Jumalaa, ei täällä... Hiipii kuolemasi, lähestyen saalistaan, Haalii vanhaan säkkiinsä, tulen Tuoreesta uhristaan. Ei elämää kytevää... Jäähtyy tulisija sydämesi äärellä, Tuhka karisee huomisaamun peittäen. Ja nousee surun monumentti kaiken Keskellä Ylle avunhuutojesi varjon heittäen. Yksin pystyynkuolleen metsän keskellä. Usva nousee hautapaikkojenne ympärillä, Epätoivon ja kauhun kämmenellä. Jos kaikki onkin säälimättä kaameaa, Sudentaival alkaa vapaudessa, Kun ei sylje kirkko moraaliaan ankeaa Etkä kylve enää sairaudessa. Kun synkkä hetki lyö Ja kuulet metsät kadonneet, Harmaanhopeana ennen kiiltäneet Veitset vereen ovat juopuneet. Silmät ihmismäisten hahmojen, Kylmänkeltaisina tuijottaen... Hiljaa, liikkumatta, odottaen, Matkaan viimeiseen saattaen. __________ Black Metal Sodomy Nazarene, nazarene bastard child! You were born from a whore and you will bleed like she before! Sodomy, sodomy, raping you With my horns and hellish steel, Agony and pain to feel! Suffering, suffering baby cries. You may reach Gethsemane but not with your virginity! Carpenter, carpenter - not your seed! Now you know the whore she was - Dead, defiled and bloody mass! Sodomy, sodomy, impurity! Hell will come without a doubt and you will not be helping out! Crucifix, crucifix in your ass! Rotting, dead, defiled and gone - So is said so be it done!!! __________ Talventuoja Kristus kuuluu historiaan, Ei nykyaikaan, paikkaan, Tänne Pohjolaan, Kristittyjen hautaan, Julmaan, ajattomaan. Istuin rannan tuntumassa Yön sineen hukkuen, Kalmankalpeassa loisteessa, Yhä ajatukseni kuolemaa tutkien. Takanani vanhan tammen oksa narahtaa, Yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa. Ja päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa Hirteen vedetyn kristityn kuolemaa. Kylmyys odotti nälkäänsä, Saaden hetken hurmion. Ihmislihan kuolonkankeus Toi sen luokse nautinnon, Riistäessään, raataessaan Elämän ulos ihmisestä... Ryöstäessään, raiskatessaan Vei liekin, toivon elämästä. Talven myötä tuon uuden kylmyyden Joka vihaa ja vainoaa. Kylmyys perinnöstä Helvetin, Joka raivaa ja raivoaa. Suunnattoman inhon uumenista, Nousee Pimeys julmuuteen. Silti odotin aamun saapumista Ja syljin heidän kasvoilleen. __________ Haudanusva Yöllä jäinen usva jälleen nousee haudastaan, Vartiosta, luota vainajien paikaltaan, Houkuttelee uuden uhrin luokseen surmaansa, Laulaa omituisen, oudon taikansa. Nälissään ja suojaa etsien, Sisimmässään lämpöä kaivaten, Kirottuna vai voittaneena, Kaiken elon riemun raivaten. Öinen suo on kiintynyt lapseensa, Jota kirouksensa varjelee, Ilman lämpöä, ei elämää ollenkaan, Ei taantumusta rakkauteen. Haudanusva on vihannut ihmistä, Inhonnut sen lihaa ja aatteita, Pyrkimystä saada osakseen Aina kaiken ilman vaateita. Siinä käsitykset kirouksesta Eroavat kuten päivä ja yö, Ihmiselle kirous on kuolema, Ja meille kuolema on mieluisa työ. Jumala on kahlinnut lampaansa, Ketju on kuin elämä, Ruoste, aika ja inhon vaikutus On meidät laskenut vapauteemme. Siinä kirouksemme muuttuu siunatuksi, Ihmisruumis jäätyy suohon paikalleen. Haudanusva on sielujemme liitto Ja rauha piinasta on öinen hiljaisuus. Ei virettä, ei harmoniaa, Ei nuotin nuottia ilman taikaa. Pelko muuttuu mielenkiinnoksi Ja sävel tuo kristityt luoksemme. __________ Skaldiriimu Skaldiriimu kuolleen papin kallossa Kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa. Yhä useamman riimun aamunkoitto todistaa, Mitä kylmempänä papisviha kasvaa saa. Sulkakynän tarkat piirrot veressä Tuovat pelon esiin nykyihmisessä. Käsin vapisevin käy joku tutkimaan Mikä saakaan jonkun papin tappamaan? Silmät saarnamiehen on nokittu kuopistaan, Luuhun asti pureneet viillot kasvoissaan Veriläikät lattialla, kynnet irrallaan, Vanha mies on ryöminyt, raapinut kauhuissaan. Yhä vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa, Tanssii hiljaa savuttavan öljylampun tahdissa. Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen läheiseen, Pahaenteisenä katsoo yhä korppi ihmiseen. Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan Näki (pappi) mustan massan kuhisevan ihollaan. Epätoivoissaan hän ryhtyi rukoukseen Joka hukkui vaientuen linnun hyökkäykseen. Jumalasi laupeuden ei kuule avunhuutoja, Lepää usva pahuuden yllänne vailla aukkoja. __________ Kun Synkkä Ikuisuus Avautuu Öinen metsä hukkuu peittyen Hiirenhiljaa lumeen kalpeaan, Talvihuntuun surunvalkeaan. Yö on synkkä yllä kaikkien. Ja päivä jokainen jää alle Pimeyden Yhtä varmasti kuin päivä eilinen. Haudassani en kaipaa kasvoja, Riippuvuutta, elämisen vaivoja. Maasta tullut mutta maaksi tule en. Kuten kuukin öisin yksin reitillään, Sadat jäljet, aamu jäljillään, Huomeniltaan silti häviten. Hirtin ajan käsivarteen, Ajan virran törmän parteen, Ihmistuskan, ihmisyyden, Kaiken sen mitättömyyden.. Kun katsot kuuta silminesi, Tiedä että katson takaisin, Tunkeutuen sydämeesi, Tuoden kauhun kyynelin. __________ Hautajaisyö Näinä vuoden harmaina hetkinä Tunnen oloni entiseksi, Kuin joskus mielessäni takaa vuosien, Takaa tuhannen syksyn ja talven. Ja yhä sama lohduton Talvitaivas on ylläni. Yhä tunnen hengityksen, Vanhan metsän havinan. Ihmislihan syövereissä Kytee ikuinen ahdistus, Ja missä en ole yksin, Missä hengittää ihminen On kaikki saastunut, Kaikki palanut Jumalan rakkaudesta Ainoaan äpäräpoikaansa. Kylmä talventuuli hyytää Veren kristittyjen suonissa, Ja pelko jäytää syvemmällä Ihmislihan suojissa. Ja pian on hautajaisyö, Vanhan ja verisen tavan noituma. Niin hekin saavat tietää, Tuntea muistoni julman loiston. __________ Noidanloitsu Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä, Tähtien loistoon hukutin ajatukseni. Ja päivän aurinkoon sysäsin syyllisyyttä Siitä etten Jumalaa tappanut vielä mieliksesi. Pian koittaa aika jolloin etsitte Kuolemaa, ette kultaa, Ette ikivuorten hopeaa. Myrkky mustaa sisintänne, Polttaa viimeiseen kärsimykseen, Tienne itsemurhan siimekseen. Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä, Tähtien loistoon hukutin ajatukseni, Ja päivän aurinkoon sysäsin syyllisyyttä Siitä etten Jumalaa tappanut vielä mielikseni. __________ Vihasta Ja Arvista Vuodet vierivät, En muista montakaan, En syksyn tuulia, En kevään kohinaa. Vain talvi mieleeni On tiensä polttanut. Yhtä kylmää loistoa Harmaudessaan... Monen illan hetken sinisen On mieleni maalannut muistoihin, Joissa yhä metsieni synkkyyteen Toi valheen valon pappi Jeesuksen. Tuo arpi ei koskaan ole muuttunut, Vain hetken hiipunut menneisiin. Paskamoraalinne on jo liikaa juurtunut, Kuin rikkaruoho, kylvämänä matojen. Tuo vitsaus, kulkutauti Säälin ja laupeuden... Vielä niitän raivaten, Sen juurta jaksain, raivoten! Vuodet vierivät, En mieti montakaan, En enää välitä Ennen muutosta. Silti kirkko palaessaan On parhaillaan. Yhtä jäistä loistoa Kaameudessaan... Niin kauan että ihminen ei muista On kuu kiertänyt jälkeen sen. Itselleni Viha on tuore, eilinen Ja voimistuu vain myötä vuosien. Sillä lopulta jonain talvena Olen vahvimmillani Ja saan vihdoin todistaa Herran kansan kuoleman. Ja tuo aika on mitä mainioin, kylven Veressänne riemuiten... Vanhat haavat parantuneina, Vanha kosto on täytetty. Viha Ja Viikate Viha Ja Viikate Sanat, ikuisuus Suonissani kaipauksen kohina Katseet, avaruss Tunteet, ne kertovat Kohtalon käskyt täyttävät Voimat, niin mahtavat Takeet, lupaus Puukkona syvällä selässä Valat ja vannojat Aina askeleen arkea perässä Arvet, vielä avoimet Aika juurtaa syvälle ihossa Kosto, tuska suloinen Kärsimys vuosien vihassa __________ Ars Laternarum Iltaan joaiseen Saa lämmön vieraakseen Paikkaan entiseen Saa liekin seurakseen Torni pimeään Tuo kolkon hämärän Luokseen etsimään Saa vanhan ystävän Sivut kirjojen Saa jälleen elämään Loitsun piirtojen Saa mieleen siirtymään Näyttää mysteerin Ja turhan paljastaa Antaa avaimen Ja käyttöön valjasta Sydän sylissään Ja lasi kaapunaan Rautaa sänkynään Ja rautaa huppunaan Aina mykkänä Ja silti tulvillaan Tarinoita näinä Elon tunteinaan __________ Mustasiipinen Tiedän löytäneeni Mustat siivet vierelleni... Öinen satama on Tuskin koskaan hiljaa Silti kuulin vain ne Sanat, niiden tuojaa Kaksi nuorta oksaa Saman vanhan puun Meren tuuli vihmoo Syksyn kylmyydellään Silti tunsin vain sen Lämmön lähimmillään Kaksi nuorta oksaa Unohtaen kaiken muun Bridge: Kehto kantaa Kultaa, kuihtuneita lehtiä Humus tuoksuu, Aika seuraa verijälkiä Sanoin voideltu on Etäisyyden tähtiin, Täältä riittämään Kerto: (Kunnes) Saapuu Mustasiipinen Ne sanat punoo paulakseen Hän on tuo Mustasiipinen Vie sielunvalon omakseen (Ja) niittää Mustasiipinen Rautaisen tahdon sanoillaan Ei kiita Mustasiipinen Kun palvot hänen kauneuttan... Tiedän löytäneeni Mustat siivet vierelleni... Tähtipaimen, kuu, Ei noussut ollenkaan Mustasiipinen toi Kajon mukanaan Kaksi nuorta vesaa Saman vanhan puun Kuningatar astuu jälleen Metsän vapauteen Näkee puisen vanhuksen Ja uuden ennusteen Kaksi nuorta vesaa Unohtaen kaiken muun Bridge: Kehto kantaa kultaa, Kuihtuneita lehtiä Humus tuoksuu, Aika seuraa verijälkiä Sanoin voideltu on Etäisyyden tähtiin, Täältä riittämään Kerto: (Kunnes) Saapuu Mustasiipinen Ne sanat punoo paulakseen Hän on tuo Mustasiipinen Vie sielunvalon omakseen (Ja) niittää Mustasiipinen Rautaisen tahdon sanoillaan Ei kiita Mustasiipinen Kun palvot hänen kauneuttan...